Jännitys alkaa tiivistyä koko perheellä pakkaamisen ja kotitalon huoltotoimien (jotka toki olisi voinut tehdä esim. kolme vuotta sitten) keskellä. Pian nokka suuntaa kohti metsänrajaa ja toivottavasti viileämpiä ilmoja tämän ennätyskuuman kesän jälkeen. Shortsit jätetään suosiolla kotiin. Onko se virhe, sitä ei vielä tiedä.
Pakata pitäisi, mutta tavoillemme uskollisina selvitämme blogin aloitusta nyt. Toiseksi viimeisenä (huom! ei sentään viimeisenä!!) iltana ennen suunniteltua lähtöä. Koti on hävityksen kaaos. Vaimon vanhemmatkin aiemmin päivällä vieraillessaan kysyivät kohteliaasti: ”Niin, minkälaiseen kuntoon meinasitte tämän jättää?”
Ei auta. Blogi on luvattu, joten blogi on saatava. Olemme lähdössä kahden aikuisen, kahden alle kouluikäisen lapsen ja puolivuotiaan koiran kera Inarin kairaan sähköttömään kämppään tiettömän taipaleen taakse viettämään tavallista lapsiperhearkea vuodeksi. Tarkoitus on kirjoittaa ja kuvata arkea Inarin erämaassa omaksi ja läheisten iloksi. Olemme surkeita tallentamaan kuvia ja tunnelmia minnekään, joten verkkovirrattoman elämän alku on varmasti oivallinen hetki aloittaa bloggaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti