perjantai 21. syyskuuta 2018

Tiilenpäitä lukemassa


Talossa on kaksi savupiippua, pienempi kamarin uunia sekä isompi pirtin takkaa, keittiön leivinuunia ja puuhellaa varten. Ahkerassa käytössä olleessa kämpässä osa tulisijoista ja hatuttomat piiput ovat nähneet jo paremmat päivänsä. Savupiippujen huonon kunnon huomaa heikommallakin näöllä tiilimurskeen ropistessa katolla. Korjaushommiin oli pikimmiten ryhdyttävä.

Viisashan suunnittelisi uunien ja piippujen korjaukset hyvissä ajoin niin, että hankikantoa ja konevoimaa voisi hyödyntää materiaalien toimituksessa perille tiettömälle kämpälle. Mutta me halusimme ottaa kämpän käyttöön tänä, emmekä ensi vuonna. Hankikelejä ei tässä ehditty odotella.

Valitsimme rämpiä suossa päivästä ja viikosta toiseen tiili- ja laastikuorman kera. Kokemuksesta voimme kertoa, että suo kantaa paremmin ilman kolmenkymmenen kilon lisäpainoa. Ja kulku on helpompaa ilman hihnan päässä tempovaa koiraa. Eikä kahden kiukkuisen lapsen houkuttelu jatkamaan matkaa varsinaisesti helpota omaa askellusta. Sienien poimiminen matkan varrelta sen sijaan on vain virkistävä lisä päivän treeniin.

Hauis on päässyt kasvamaan ja reisiä kivistää. Nyt voimme kuitenkin vihdoin sanoa uuden kamarin uunin olevan muurattu ja piipun tarvikkeiden odottavan räystään alla nätissä pinossa ammattimiestä. Voimme antaa lihasten levätä ja odotella rauhassa muuraria korjaamaan tuo säiden armoilla kituva piipun raihnake. Toki jonkun täytyy vielä nostaa nuo tavarat tuonne katolle, mutta sehän on enää muutaman metrin matka painovoimaa vastaan.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti