tiistai 23. huhtikuuta 2019

Pääsiäinen

Lapset viettivät pääsiäistä isovanhempiensa kanssa toisaalla Lapissa ja me aikuiset saimme nauttia työntäyteisistä kevätpäivistä. Viimeisen parin päivän aikana olemme saaneet todistaa kevään komeaa selkävoittoa talvesta. Hanki kantoi vielä viikko sitten, tänään totesimme jalkapelin olevan suksia parempi. Tai no, kumpikaan ei yllä hyväksi asti, mutta jalkapelillä ei tarvitse huolia suksenpohjien kulumisesta kivikoissa ja juurakoissa. Sinänsä puolukkamättäät tuntuivat luistavan kohtuullisesti.

Kämpällä pääsimme vihdoin maalaamaan keittiön/eteisen edellisen omistajan komeasti kuluttaman lattian. Ensimmäisen maalikerroksen aikana vastaan tuli muista huoneista tuttu haikeus. Kulunut menneestä elämästä kertonut lattia oli käynyt jo rakkaaksi. Toisen maalikerroksen aikana tunne vaihtui iloisempaan. Viimeinen huone (komeroita ei lasketa) tuli vihdoin kunnolla pestyä ja otettua haltuun, ilma keveni huomattavasti.

Kiirastorstain ilta huipentui monisatapäisen tokan ohikulkuun järven vastarannalla neljän poromiehen paimentamana. Porot ovat nyt siirretty verheämmille kesälaitumille. Lankalauantaista alkaen joutsenet ovat herättäneet aamuvarhaisella, mutta kurkia odotamme yhä. Jostain on mustarastas eksynyt pihaan ja eilen jopa luritteli sulosointujaan illan hämärtyessä täällä männyn pohjoisrajan kupeessa.

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Lintuja pihassa

Olemme tarjonneet linnuille ruokaa pihassa koko talven. Kaamoksen keskellä ja alkuvuoden pakkasissa hiljaisuuden rikkoi vain satunnainen korppiparin ylilento. Pihan tarjottavien ääreen eksyi harvoin vain yksittäinen lapintiainen. Riekot pysyivät rantakoivikoissa, kuukkelitkin vastarannan metsikössä. Helmikuun taittuessa maaliskuulle alkoivat myös punapyrstöiset pohjoisen sielulinnut uskaltaa pihaan saakka.

Huhtikuu on puolivälissä. Lunta riittää vielä polveen saakka, vaikka pälvet kasvavat päivä päivältä. Katoilta lumi on jo sulanut. Maa tuoksuu.

Pihassa käy nyt aikamoinen suhina. Linnut ovat meihin hyvin tottuneita, kauas eivät kulkijaa väistä. Lapintiaiset syövät kädestä, talitiaiset lentävät kohti, mutta odottavat lähipuussa, että kaksijalkainen malttaa siirtyä pari askelta taaemmas. Taviokuurnat eivät välitä vieressä leikkivistä lapsista. Kuukkeleita riittää ja käpytikkakin vierailee usein. Joutsenien ylilento alkaa olla päivittäistä.

Järvi on meillä vielä jäässä, sulapaikkoja löytyy ojien suilta. Karhujen jälkiä ei ole vielä näkynyt, repolainen ja ristihuuli saavat yhä juosta suolla keskenään.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Oksu poksu kyläili

Lapsiperheen arki tarkoittaa lapsiperheen arkea oltiin sitä kaupungissa tai erämaassa. Lapset sairastavat, se on selvä.

Näissä olosuhteissa olemme pelänneet eniten oksennustautia. Vuodenvaihteessa sairastelimme muuten hetken enemmän ja päivystyksessäkin tuli käytyä kahden ja puolen tunnin matkan takana. Silti taustalla on ollut jatkuva jännitys siitä, milloin iskee vatsatauti ja kuinka rytinällä. Koska tietenkin se tulisi. Kysymys olikin vain ajankohdasta.

Sitä oli odotettu, positiivisesti se yllätti. Vain kolme neljästä sairastui kunnolla ja yksi aikuinen pysyi toimintakykyisenä koko ajan. Vettä sai hakea ja lämmittää normaalia enemmän ja etupihaa koristaa edelleen osa pyykeistä pesua odottamassa. Mutta ei haittaa, taudista selvittiin ja pääsimme palaamaan normaaliin arkirytmiin. Tai no melkein. Muiden ollessa vielä toipilaina se terveenä pysynyt aikuinen purki innoissaan saunasta vanhat jo lahot lauteet, mutta uusia kukaan ei ole vielä jaksanut aloittaa rakentamaan. Syksymmällä sitten.

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Puurajan tuolla puolen

Perheen toisen aikuisen kuukauden takainen viikon hiihtoreissu avotunturin puolelle tarjosi jokaista mahdollista keliä. Säät vaihtelivat nollanäkyvyyden myrskystä tyyneen auringonpaisteeseen ja uutena tuttavuutena kävi käymässä myös kesäisesti ropiseva vesisade. Helmikuussa. Utsjoella.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Vilskettä ja vilinää

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut monenmoista. On ollut aurinkoa, tuulta, vesisadetta ja kunnon pakkasia, ja ennen kaikkea paljon vieraita. On hiihdetty, retkeilty, pelattu ja juhlittu parit synttäritkin.

Vaikka päivät pitenevät hurjaa vauhtia, illan hämärä kutsuu rauhoittumaan.