keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Kulkemassa lähimetsiä tutuksi

Kävelymatkan päästä kämpästämme alkaa yksi läntisen Euroopan suurimmista metsäerämaista. Tämä muodostuu toisiinsa rajautuvista valtavista suojelualueista, joita eivät pirsto metsäautotiet eivätkä hakkuuaukot. Alueen reunalta saa halutessaan kulkea suoraa linjaa yli 130 km ennen kun ensimmäinen tie tai sähkölinja tulee vastaan. No, näin pitkään reissuun ei tällä kertaa ollut mahdollisuuksia, mutta kävin kuitenkin ihastelemassa suojelun piirin pelastettuja männiköitä muutaman yön syysretkellä.

Hiljainen oli lokakuun alun metsä. Maa odotti jo talvea. Koivut ovat jo pudottaneet lehtensä ja pienemmät lammet pysyivät ritteessä päivälläkin. Auringonsäteet jaksoivat kuitenkin vielä lämmittää vaarojen etelärinteitä. Kuukkelit, lapintiaiset ja karkuun pyrähtävät metsot vastasivat äänimaisemasta. Yöllä suojaa hyiseltä pohjoistuulelta tarjosivat nykyään autiotupina toimivat vanhat hirsikämpät.







1 kommentti: