Vuorokauden matkustamisen jälkeen parkkeeraan auton tien varteen. On täysin pimeää ja hiljaista. Kaivan otsalampun taskusta. Puen päälle toppahousut ja vaihdan huopavuorikumisaappaat jalkaan. Pakkaan rinkan. Hienoinen tuulenhumina kantautuu korviini, silmät alkavat tottua hämärään. Sukset vielä autosta jalkaan. Kello on kohta puolenyön.
Saan hiihtää hiljaisuudessa. Vaihdan otsalampun valon punaiselle hämäränäön parantamiseksi. Puro solisee hiljaa lumipeitteen alla, tässä täytyy kulkea varoen. Kuljen hitaasti nautiskellen, aiottua pidemmän matkaamisen jälkeen jo väsyneenä. Suoaukealla keinovaloton tähtitaivas kattaa koko maailman, linnunrata halkoo taivaan. Olen pieni osa maailmankaikkeudessa, täysin läsnä tässä hetkessä.
Vastassa pihassa on iloinen koira, pirtissä lämmin ja unissaan tuhisevat lapset. Täältä käsin tämä kaikki tuntuu taas täysin normaalilta. Kaupungin vilske unohtuu mielestä nopeasti.
Hyvää Lucian päivää kaikille.
Saan hiihtää hiljaisuudessa. Vaihdan otsalampun valon punaiselle hämäränäön parantamiseksi. Puro solisee hiljaa lumipeitteen alla, tässä täytyy kulkea varoen. Kuljen hitaasti nautiskellen, aiottua pidemmän matkaamisen jälkeen jo väsyneenä. Suoaukealla keinovaloton tähtitaivas kattaa koko maailman, linnunrata halkoo taivaan. Olen pieni osa maailmankaikkeudessa, täysin läsnä tässä hetkessä.
Vastassa pihassa on iloinen koira, pirtissä lämmin ja unissaan tuhisevat lapset. Täältä käsin tämä kaikki tuntuu taas täysin normaalilta. Kaupungin vilske unohtuu mielestä nopeasti.
Hyvää Lucian päivää kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti